Perinteisessä tutkimusasetelmassa tutkija on neutraali havainnoija, joka ei vaikuta tutkittavaan kohteeseen tutkimuksen aikana mitenkään. Hajuton, mauton ja läpinäkyvä kuin ilmassa oleva typpi. Tavoitteena on, että tällä taataan tutkimuksen objektiivisuus: havaintojen pitäisi olla samoja havainnoitsijasta (tutkijasta) riippumatta, ja optimitilanteessa joku toinen tutkija voi toistaa tutkimusjärjestelyt ja saada samat havainnot.
Näin siis ideaalimaailmassa, ja joillain tieteenaloilla, kuten esimerkiksi kemiassa ja fysiikassa tällainen eksaktin tieteen vaatimus toteutuukin.
Oikeastaan kaikki on yksinkertaista niin kauan, kun ihmiset pysyvät poissa havaintokentästä. Ihmisten käytös ja teot ovat vain rajallisesti ennakoitavissa, ja usein ihminen toimii ensimmäisellä kerralla erilailla kuin toisella, ja eri ihmiset toimivat samoissa tilanteissa erilailla. Ihmisen toimintaan vaikuttaa hyvin monet tekijät, myös se mukamas hajuton, mauton ja läpinäkyvä tutkija. Ja koska ihmisten toimintaa ei ole eettisesti oikein tutkia täysin salaa, tutkija ei voi olla neutraali havainnoitsija, ja perinteinen tutkimusasetelma tulee kyseenalaiseksi.
Lisäksi, ihmiset aikaansaavat jatkuvaa muutosta. Herakleitos, noin 2500 vuotta sitten, totesi: ”kaikki virtaa, mikään ei pysy paikallaan”, ja antiikin ajoista muutosvauhti on vain kasvanut. Teollistumisen ajan 1800-luvun englantilainen yhteiskunta ja yritykset ovat aivan jotain muuta kuin sitä edeltävän ajan, saati tämän päivän englantilainen yhteiskunta ja yritykset. Taylorin jälkeen yritysmaailma ei enää ollut entisensä, eikä myöskään digitalisaation jälkeen tule olemaan, ja lukemattomia pieniä muutoksia tapahtuu ja on tapahtunut jatkuvasti.
Keskellä jatkuvaa muutosta voi joko keskittyä norsunluutornista havainnoimaan mitä tapahtuu, tai mennä tapahtumien keskipisteeseen ja yrittää ottaa selvää kehityksen suunnasta ja syy-seuraussuhteista: miksi jotain tapahtuu ja mitä sille voi tehdä. Toimintatutkimus tarjoaa hyvät työkalut jälkimmäiseen lähestymistapaan, siinä tuodaan tutkija tapahtumien keskipisteeseen, suunnittelemaan ja toteuttamaan muutosta (interventiota) sekä havainnoimaan sen vaikutusta. Koska Eduditra (education digital transformation) hankkeessa halutaan ensisijaisesti tutkia miten koulutuksen digitalinen muutos tapahtuu, mitkä tekijät vaikuttavat ja miten niihin taas voi vaikuttaa, oli toimintatutkimus luonteva vaihtoehto hankkeelle.
Käytännössä tapahtumien keskipisteeseen meneminen on avannut mahdollisuuden nähdä koulutuksen digitalisen muutoksen eri vaiheet, mitä tutkijan aiheuttamat muutokset (interventiot) vaikuttavat, löytyykö syy-seuraus suhteita, millä tavoin voidaan esimerkiksi muuttaa koulujen toimintaa haluttuun suuntaan. Eduditra-hankkeen ensimmäisessä vaiheessa on keskitytty Namibian koulujärjestelmään liittyvien muutosten tutkintaan, ja toki, kuten toimintatutkimuksessa aina, tulokset ovat rajoitetussa määrin yleistettävissä, parhaimmillaankin ne toimivat vain samassa tilanteessa olevissa vastaavissa organisaatioissa, joissa on vastaavanlaisen taustan omaavia ihmisiä. Oletettavaa kuitenkin on, että riittävästi samankaltaisessa tilanteessa olevia koulujärjestelmiä löytyy muistakin maista, jolloin tutkimuksella voidaan saada merkittävää hyötyä laajemminkin. Eduditra-hankkeen seuraavassa vaiheessa nyt kehitettyjä malleja ja käytäntöjä tullaan testaamaan muiden maiden koulutuksen digitalisointiprojekteissa. Tavoitteena on, että tutkimus tuo yrityksille ja yhteiskunnille suoraan vastauksia siihen, miten sen hetkisessä tilanteessa kannattaisi edetä, ja luo samalla uutta tietoa siitä, miten organisaatiot toimivat.
Altti Lagstedt
Senior lecturer
Ph.D., M.Sc. (Tech.)
Business Information Technology, Pasila
Haaga-Helia University of Applied Sciences
Kirjoittaja vetää Eduditra-hanketta, joka on Eduixin ja Haaga-Helian yhteistyöprojekti. Projektin tavoitteena on löytää kestäviä tapoja prosessien digitalisointiin kasvavilla koulutusmarkkinoilla kansainvälisesti.